Levytehtailua flunssassa

Aamulla totesin olevani flunssassa, kuumetta ei ollut kumminkaan, joten menin töihin. Olo huononi pian kuitenkin sille tasolle, että menin työterveyshuollon kautta kotiin. Matkalla noukkaisin optinen-ep:n kannet painosta. Nyt ne olivat viimein ihan ok. Sain vaihe vaiheelta tehtyä cd-levylle painettavan kuvankin kuntoon ja aloin polttelemaan cd:itä ja laittamaan kansia koteloihin. Nyt taitaa olla uskomattomat viisi levyä myyntikunnossa. Jee.

Lueskelin facebookista tuttujen ammattitaitelijoiden pettyneitä kommentteja kun ei apurahoja tullutkaan. Pisti vähän miettimään tuotakin juttua uusiksi. Eihän tuo nyt ole tuokaan reilua, että täyspäiväisesti töitä tekevien ihmisten toimeentulo on kiinni joidenkin raatilaisten satunnaisista päätöksistä. Perustoimeentulo kaikille olisi reilua. Kyllä tietysti taidetta ja taiteilijoita saa ja pitää tukea apurahoilla jos kaikenlaista muutakin tuetaan. Itseäni kyllä edelleen tietyllä tasolla ärsyttää esim näiden nuorten päihdetaiteilijoiden tukeminen, mutta lähinnä olen vain katkera. Kyllähän se on siinä mielessä paljon perustellumpaa tukea taiteilijoita, jotka ovat lähellä niitä satoja tuhansia työttömiä ja sossupummeja, joita myös avustetaan päihteiden käytössä ilman mitään velvollisuutta tehdä mitään. Jos tässä elämäntyylissä siisteintä on katsoa samaa elokuvaa sataa kertaa eri asteisissa sekavuustiloissa, niin toki siitä tehty kuva ja oheen kirjoitettu sitaatti elokuvasta on toki suurelle ihmisjoukolle hyvinkin puhuttelevaa. Itse olen oman "taiteeni" ajanut niin pieneen marginaaliin, että se ei kyllä kiinnosta ketään.

Olisi tavallaan paljon siistimpää olla kunnolla juntti, olisi ainakin paljon yleisöä. Vaikka en mä tiedä mitä arvoa semmoisella junttitaiteella on, sitä taitaa olla jo youtubet ja kaikenmaailman linkkigalleriat, levykaupat ja mtv:t pullollaan. Joopa joo. Kaikki on ihan turhaa ja paskaa ja ketään ei kiinnosta.