Kuvia kehitykseen, tekstiilien käsittelyä ja kirppareita

Tänään aamulla oli hirveä fiilis tehdä kaikkea, mutta sitten kun oikeasti meinasin jotain alkaa tekemään, niin olo oli niin flunssainen, että en saanut oikein mitään aikaiseksi.

Jossain vaiheessa päivää olo alkoi tuntua kumminkin sitten energisemmältä ja testasin paitojen värjäystä sumutinpullolla väriä ruiskuttamalla paidoille. Kyllähän siitä jotain sotkua paidoille tuli juu, ja lattioille, seinille, lavuaariin, iholle jne.

Sitten sotkuja putsaillessani tuli mieleen, että kun tässä nyt näiden kemikaalien kanssa läträän, niin voisin oikeastaan samalla käsitellä niitä vaatteita kloorillakin, "eipä siinä kauaa mene". Just joo. No liotin yksiä farkkuja sangossa laimennetussa kloriitissa ja roiskin ruiskulla klooria pariin muihin. Sitten kun joka paikka oli jo kloorissa ja haju oli jo ihan karsea, niin ajattelin, että sotketaan nyt sitten pari paitaakiin, itse asiassa sitten lopulta kuusi paitaa. Sitten kaikki pikapesuun pesukoneeseen.

Aivan järjetön homma oli saada kaikki siivottua ja koko asunto haisi aivan karmealta. Paidat ja housut kyllä onnistuivat periaatteessa ihan hyvin. Vähän liiankin hyvin. Omituisesti pariin paitaan kloori ei oikein purrut ollenkaan, ja parista tuli vähän liiankin tyylikkäitä ja kliseisiä ja normaaleita. Niitä pitää jotenkin vielä virittää.

Kun olin saanut kaikki kuivumaan, lähdimme kirpparikierrokselle. Kävin tarkistamassa aiemmin varaamani pöydän, se oli ihan ok. Kävimme tarkistamassa Bonuskirppiksenkin ja varasin sieltäkin pöydän maaliskuuksi. Pitäisi jossain vaiheessa käydä vielä Radiokirppikseltä käydä varaamassa pöytä. Voisin ehkä jo huomenna ruokatunnilla yrittää käydä katsomassa tilannetta. Kirppareilta tarttui taas jokunen kehyskin mukaan.

Ai niin, aamulla sain flunssaisuudeltani lähetettyä loput kuvatkin kehitykseen. Karsean kalliiksi tuokin tulee. Parempi olisi että ihmiset oikeasti ostaisivatkin noita kuvia.

Illalla sain hetken inspiksen, että laitanpas äkkiä toisenkin värin pariin paitaan. Tosi paha virhe. Homma oli tiestysti taas paljon hankalampaa kuin olisin ikinä arvannut. Sekoitin purkkiin punaista väriä ja meinasin sienellä töpöttää kuvion paitaan ja kyllähän se periaatteessa onnistuikin, väriä vaan lenteli moneen paikkaan mihin ei olisi ollut tarkoitus ja yhdessä paidassa väri levisi ihan kontolloimattomasti minne sattuu. Yhdestä paidasta olin unohtanut laittaa pahvin sisälle, joten väri levisi sitten kankaan läpi selkäänkin... Hohhoijaa... Täytyy tutkia myöhemmin saisinko tehtyä selkäpuolen sotkusta jotain tolkullista... Töhrin sitten yhdet vähän liian tylsät farkut vaalean punaisella töhryllä entisten lisäksi myös. Nyt ne ovat kyllä sitten tosi punk juu. Aiemmin ne joku olisi vielä saattanut ostaakin, mutta nyt ei ole kyllä enää sitä pelkoa. Voisin ehkä lisätä noihin vielä paria muutakin väriä myöhemmin, niin ovat sitten oikein superpsykedeliadiypunk.

Punaista väriä oli tällä kertaa ihan joka paikassa. Sotkuja siivotessa flunssaisena kyllä kävi mielessä, että kun tästä projektista selviän, niin en tee enää ikinä mitään vastaavaa. Lojun vaan sohvalla ja ehkä kirjoittelen johonkin paskablogiin katkeria kommentteja tv-ohjelmista. Pitäisköhän alkaa juomaan kaljaakin ja syömään makkaraa? Hohhoijaa.

Oikeesti voisin kyllä vähän miettiä mikä on järkevää kun tästä selviydyn. En oikein tajua mitä tälläkin projektilla taas yritän todistaa ja kenelle. Nyt juuri tuntuu, että tästä ei ole mitään iloa kenellekään, kaikkein vähiten itselleni. No itse asiassa kyllä mun pojalla on tainnut olla aika hauskaa tätä tehdessä. Kai mullakin välillä. Osasta näistä mun vaatteista varsinkin kyllä on tarkoitus täysin hukassa. Toisaalta en halua että nää näyttäis niin tavallisilta ja tyylikkäiltä, että ihmiset oikeasti saattaisi ostaa niitä ja toisaalta en mä näillä oikeastaan mitään erityistä yritä sanoakaan ja oikeastaan haluaisin saada kaikki myydyksi. Enemmän taas meni tähän tekniseen leikkimiseen ja suorittamiseen tääkin taas. Mä olisin paljon parempi assari varmaan jollekin kun mikään taiteilija tai designeri.